“Kaikki päättyy joskus,

Viikkokausia oli satanut,

Meri alkoi nousta,

Rakkausavioliiton pettymykset”

Näillä säkeillä alkaa Suomen epätodennäköisimmän menestysbändin, Ultra Bran, viimeisen albumin nimikkokappale “Vesireittejä”. Anni Sinnemäen sanoitukset viestivät suoraan lopun alkua — niin bändin, avioliiton kuin myös maailman.

Vuonna 1994 Suomen demokraattisen nuorisoliiton, eli nykyisten Vasemmistonuorten, laulukilpailua varten Kerkko Koskinen orkestroi yhteen melkein kymmenkunnan lukioikäisiä ystäviään. Tuolla sekalaisella kokoonpanolla äänitettiin kilpailukappale harkitun provokatiivisella nimellä “Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat”. Vaikka kappaleen äänittänyt kokoonpano oli vasta tietynlainen prototyyppi Ultra Bralle, niin siitä erottui jo bändin sointia leimaavat maksimaalinen tuotanto ja kuoromainen laulutapa.

Bändin vakiintuessa 12 hengen kokoonpanoon syntyivät neljä studioalbumia ja edelleen radiossa kuultavat hitit, kuten “Minä suojelen sinua kaikelta” ja alunperin Euroviisujen vastareaktiona syntyneen Neurovision Song Contestin puitteissa tehty kappale “Sinä lähdit pois”. Muun muassa näiden kappaleiden siivittäminä bändin parikymppiset jäsenet kävivät pikakelauksella läpi nousun suosioon, Suomen poptaivaalla loistamisen ja yhtyeen hajoamisen vain kuusi vuotta bändin esikois-EP:n julkaisun jälkeen.

Mikä sitten ajoi Ultra Bran lopettamispäätökseen? Yhtye oli huomannut levymyynnin laskun Kroketti-levyn (1997) huippuvuosien jälkeen, mutta myös viimeiseksi jäänyt albumi Vesireittejä myi platinaa. 2000-luvun alun Suomessa oli myös kysyntää Ultra Bran kaltaiselle, yhteiskunnallisesti valveutuneelle, yhtyeelle, josta kertoi toistuvasti loppuunmyydyt keikat. Oliko ajatuksena päättää itse milloin lopettaa tanssimisen sen sijasta, että jalat väsyvät ja muut poistuvat ympäriltä? Löytyykö vastaus loppua henkivästä kappaleesta “Vesireittejä”?

Ultra Bran loppu tuli toimittajille yllätyksenä vuonna 2001, vaikka edellisen vuoden syksyllä julkaistu Vesireittejä-kappaleen musiikkivideo koostuu pelkästään muistelevista montaasikuvista bändin taipaleesta erinäisillä keikkalavoilla. Bändin jäsenet pitävät itse kappaletta erityisen onnistuneena ja sen esittämistä jopa katharsis-kokemuksena. Ultra Bran laulaja Terhi Kokkonen on kertonut, että Vesireittejä on hienoin biisi, jonka on saanut esittää ja siihen on kiteytynyt kaikki se täydellisyys, jota Anni Sinnemäen ja Kerkko Koskisen yhteistyö tuotti. 

Vesireittejä julkaistiin viisi vuotta Anni Sinnemäen ja Kerkko Koskisen avioitumisen jälkeen. Kaksikon keskinen suhde oli alkanut Ultra Bra kuvioissa, joten tuntuu bändin taipaleelle sopivalta, että kahden avainvaikuttajan suhde päättyi myös yhtyeen edetessä loppuunsa. Sinnemäki ei kuitenkaan pidä kappaleen sanoituksia omakohtaisina. Tekoprosessiin ei siis sisältynyt samanlaista dramatiikkaa, kuin ABBA-yhtyeen kappaleessa “The Winner Takes it All”. Tuota kappaletta kirjoittanut Björn Alveus kertoo, että hittikappaleen katkerat sanat sisältävät omakohtaisuutta hänen erottua ABBAn laulajasta Agnetha Fältskogista. Kuitenkin suomalaiseen tapaan Ultra Bran voimapari ei keskustellut keskenään Vesireittien sanoituksista luovan työn ulkopuolella.

Veden tematiikka on läsnä useissa Ultra Bran kappaleissa, joista mieleen ponnistaa vahvimpana fanfaarein koristeltu rallatus “Hauki”. Vesireiteissä tunnelma on kuitenkin Haukea synkempi. Kertosäe huuhtoo kuulijan yli laahavilla instrumenteillaan ja sanat tekevät tilanteen toivottomaksi nousevan meren edessä:

“Jos kaupunki tulvisi,

Vesireittejä pääsisi pakoon,

Kaupunki tulvisi,

Vesireittejä pääsisi pakoon,

Vaan minä en ole kala,

Vaan minä en ole kala”

Vesireitit toimivat kappaleessa viimeisenä oljenkortena. Kun mennyt elämä on hukkunut, niin kertoja voisi vielä räpiköiden paeta, vaan tämä ei halua. Ehkä ajan virtaus on niin vahva, että on helpompi jäädä sen alle, kuin muuntautua sen mukaiseksi. Kohti kappaleen loppua kertosäkeen toivoton mantra alkaa kuitenkin soida toiveikkaasti, kuin hyväksyntänä estämättömän edessä. On paljon helpompi hakea lohtua lauseesta, kuten “kaikki päättyy joskus”, kuin muuntautua itselleen vieraaksi otukseksi, kuten kalaksi.

Vesireiteissä kuvattu vedenpaisumus on 2020-luvulla ilmastonmuutoksen vuoksi realistinen lopun kuvaus. Loppu voi kuitenkin tulla yhtä yllättäen kuin Vesireittien viimeistä kertosäettä edeltävät ulvovat kitarat, jotka kuulostavat putoavilta meteoriiteilta. Yleisöä yllättäneen lopun kokenut Ultra Bra paloi myös meteoriitin lailla ja jätti suomalaiseen popkulttuuriin syvän kraaterin, jota ei ole pystytty täyttämään jäljennöksillä. Uniikeista lähtökohdista ponnistanut Suomen epätodennäköisin menestysbändi nousi nopeasti aaltonsa harjalle, jolla sai pysyteltyä seitsemän vuotta. Ultra Bran tapauksessa yhtye sai itse päättää milloin heidän aalto pyyhkäisi rantaan pelkäämättä sitä, että tämä hyökyaalto jakautuisi vain pieniksi vesireiteiksi. Vuonna 2001 tähän aallon sortumiseen oli valmiina pelkästään Ultra Bra – sonnustautuneena keltaisiin sadetakkeihinsa.

Ainejärjestömme on saavuttanut pisteen, jossa pikkuinen siivouskomero ei enää riitä kasvavan jäsenmäärämme kahvittamiseen, joten muutto uusille laitumille on tervetullut. Vuosien ajan on Pinni B:n kellarissa samainen huone ollut tila arjen pienille iloille, joten on täysin luonnollista kokea tunnekirjon kummankin ääripään tuntemuksia suureen muutokseen liittyen. UDKriiseilyn välttääksemme kokosimme tämän filosofisen profetian helpottamaan sekä henkistä että fyysistä sopeutumista uuteen AJ-tilaan.

Mikä AJ-tila?

AJ-tila, tuo kultainen yhteen tulemisen temppeli, joka on koti niin kokouksille kuin kahvitteluillekin, askarteluista (Nerf-pyssyllä) ammuskeluun ja huonoista, sekä kenties hieman kyseenalaisista vitseistä, syviin keskusteluihin ja TED-talkkeihin. AJ-tilalla ei siis ole vain yhtä tehtävää vaan se voi palvella milloin mitäkin tarkoitusta. Kirjoittaessani tätä tulee mieleeni yksi sana, joka mielestäni onnistuneesti kiteyttää itseensä tämän kaiken: tukikohta. Tämän tukikohdan peruskalustukseen kuuluu hullunkuriset mukit, pyhäinjäännöksien veroiset lahoavat juhlakoristeet sekä eriskummalliset hilavitkuttimet, joiden alkuperää ei tiedetä, mutta joita ei kuitenkaan muuton aikana raaskittu kuopata ja kompostoida. Ken tietää keiden alumnien henget ovat niihin kiintyneet ja suuttuisivat niiden katoamisesta?

AJ-tilassa henki on yhteisöllinen. Yksi jokapäiväinen, mutta elämää suurempi kysymys onnistuneesti tuo kaikki aina saman asian äärelle: onko kahvia? Mikäli sitä on, kuuluu seuraava kysymys: onko sitä keitetty? Todennäköisesti on, mutta se taianomaisesti haihtuu juuri sillä hetkellä, kun seuraava toiveikas ja kahvinjanoinen sielu astuu huoneeseen sama kysymys huulillaan. Älä siis ylläty, mikäli käteesi tyrkätään kaksi vesikannua säihkyvin silmin ja manipuloivin hymyin heti oven avatessasi – on sinun vuorosi täyttää kannut ja pistää kahvi porisemaan. AJ-tilan kirjoittamattomiin etiketteihin kuuluukin, että hän, joka saapuu ensimmäisenä, saa delegoida kahvinkeiton seuraavalle, vaikka itse kahvia kaipaisikin. Logiikka? ei ole.

Kahvinkeitosta kukkaruukkuun (vai kukkaruukusta asiaan?); Feng Shui on kiinalainen ympäristöoppi, jonka tavoite on järjestellä ja suunnitella ihmisten elintiloja siten, että asettelu on mahdollisimman harmoninen ja päästää positiivisen energian virtaamaan vapaasti. Feng Shuilla on useita selkeitä perusperiaatteita liittyen tiettyihin huonekaluihin, ilmansuuntiin sekä eri reitteihin, kuten ikkunat, ovet sekä veden virtaus, joita pitkin positiivinen Chi- tai negatiivinen Sha Chi –energia voivat kulkea. Tarkastelkaamme siis Chi:n ja Sha Chi:n kulkua niin entisessä kuin uutukaisessakin AJ-tilassa Feng Shuin perinteisiä oppeja hyödyntäen ja soveltaen. Selvittäkäämme myös miten rakas monitoimitila olisi sopivaa sisustaa ja järjestää, jotta se palvelisi UDKlaisia ja heidän monia tarpeitaan täydellä potentiaalillansa. Lisäksi pohdimme muita tilan energioihin vaikuttavia asioita, sekä sitä, miten AJ-tila vaikuttaa meihin.

Feng Shui? More like Jeng(i) Shuidn’t make these mistakes

Kuten jo aiemmin todettiin, niin hyvät kuin pahatkin energiat kulkevat eritoten ikkunoiden ja ovien lävitse. Vanhassa AJ-tilassahan ei ikkunoita ollut, joten olemme täysin uuden haasteen äärellä. Feng Shuin perinteiden mukaisesti ikkunan usein todetaan tuovan elämään hyvää, sillä ne symboloivat avarakatseisuutta ja mielen kirkkautta. Tämän tasapainoksi ikkunoilla on kuitenkin myös vaaransa; Feng Shuin perinteiden ja periaatteiden mukaisesti yksi suurimpia kardinaalivirheitä on sängyn asettaminen ikkunan alle, sillä rentoutuneessa ja uneliaassa olotilassa ihminen on erityisen haavoittuvainen ikkunan kautta kulkeville pahoille hengille ja energioille.

“Eihän meillä ole tulossa sänkyä koko AJ-tilaan! Hyvältä, turvalliselta ja levolliselta kuulostaa!”

Väärin. Sänkyyn liittyvä filosofia pätee yleispätevästi sohviin, divaaneihin, riippumattoihin, säkkituoleihin sekä kaikkiin muihinkin huonekaluihin ja sisustusratkaisuihin, joissa saattaa saavuttaa haavoittuvaisen levollisen olotilan. Täten, iki-ihanan ikkunan alle suunnitellut rahit saattavat vaarantaa itse kunkin hyvinvoinnin ja unen laadun, mikäli rahilla rentoutuminen vie mennessään.

Onneksi Feng Shui on filosofia ja käytäntö, jonka tehtävä on parantaa tavallisten ihmisten elämää elämäntilanteeseen, neliöihin tai henkilömäärään katsomatta. Mukava röhnöttäminen ikkunan edessä tai alla on mahdollista pienen kikkailun seurauksena; sängynpäätyä, paksuja verhoja ja/tai erityisen tukevaa runkoa tyypillisesti pidetään soveliaana suojana ikkunan vaaroilta. Mikäli mikään näistä ei kannatusta saa, rohkenen väittää pahvisen Cheek –cutoutin olevan erinomainen investointi ajamaan suojelevan kilven asiaa ikkunan ja ihmisen väliin aseteltuna.

Toinen merkittävä kulkureitti positiiviselle energialle on virtaava vesi. Tarkkaan ottaen Feng Shuin perinteessä tätä hyvinvoinnin ja vaurauden elementtiä pyritään hyödyntämään mieluiten suihkulähteiden, vesiputousten taikka -altaiden muodossa, sillä siinä missä virtaava vesi symboloi rahavirtaa (mitä UDK kipeästi tarvitsisi, köh köh), paikallaan pysyvä vesi symboloi jo kertynyttä vaurautta. Takapihalle mahtuisikin täydellisesti ihastuttaville koi –kaloille tai Pirkanmaan maakuntalinnuille, västäräkeille, viilentävä keidas (myös eläimet levittävät positiivista energiaa ja harmoniaa!). Sitä odotellessa kiinnitä huomiosi leijan kevyeen oloosi, kun nykyään olemattoman matkan päässä sijaitsevat useat vesihanat ja suihku huuhtovat pois kaikki maalliseen mammonaan liittyvät huolesi tai ongelmasi.

Värien osalta Feng Shui ottaa toki kantaa niiden symboloimiin energioihin, vaikka värien merkitystä ei välttämättä tyypillisesti korostetakaan. On kuitenkin huomionarvoista, miten uuden AJ-tilan värivalinnat saattavat muuttaa tilan ilmapiiriä. Vanhassa AJ-tilassa pääväreiksi voitaisiin valita valkoinen ja ruskea, kun taas uudessa tilassa dominoivat valkoinen ja vihreä. Valkoinen väri symboloi metallin elementtiä ja keskittymistä, rauhallisuutta sekä suoraviivaista ajattelua. Valkoinen ja ruskea sopivat toistensa pariksi hyvin, sillä ruskea, maan elementin symbolina, kuvastaa lepoa ja tasapainoisuutta. Vihreän värin symboliikka puolestaan liittyy uudelleensyntymään ja tuoreisiin ideoihin, luoden hyvin erilaisen kontrastin vakaaseen valkeaan. On myös huomionarvoista, että ruskea seinämaalaus vanhassa ja vihreä aksenttiseinä uudessa tilassa, eritoten yhdistettynä ulkona havaittaviin vihreän sävyihin, vetävät huomiota itseensä huomattavasti valkoista enemmän. Älä siis ylläty jos luovuutesi, innokkuutesi ja idearikkautesi suorastaan vuotavat yli uudessa AJ-tilassa vanhaan verrattuna!

Siinä missä Feng Shui opettaa kutsumaan positiivista ja harmonista energiaa olotiloihin, sitä voi hyödyntää myös torjumaan pahaa. Yksi tärkeimmistä perusperiaatteista on turhan roinan torjuminen, sillä se vaikeuttaa energian virtaamista. Pitäkäämme siis lippulaput, rakkaat reliikit ja kahvikupposet kauniissa, siisteissä riveissä. Huolehditaan myös roskat roskiin ja tölkit talteen, eikös?

Eritoten työskentelytiloissa järjestys ja siisteys voivat kuitenkin saada myös syvällisemmänkin tason. Oletko koskaan istunut vanhassa AJ-tilassa, sormet näppäimillä, kenties jopa kuulokkeet korvilla palautuspäivien hengittäessä niskaan ja silti kokenut olosi täysin epäinspiroituneeksi ja aikaansaamattomaksi? Ei hätää, vika ei ole sinussa eikä myöskään palautettavassa tehtävässä! Vikaa voi etsiä pelejä pursuavasta kirjahyllystä, kaapin päälle hilatuista kertakäyttöastioista ja nurkkaan unohdetusta UDK -merchistä. Liian täydet kaapit nimittäin tukkivat ajatuksenjuoksun ja katkaisevat kulkureitit luovuuden tuulilta. Neliömäärän kasvaessa ja tavaramäärän kutistuessa muuton mittaan, on erittäin mahdollista havaita innovoinnin lähtevän aivan uuteen lentoon.

Kuutamolla

Vaikka lähestymmekin tätä mullistavaa muuttoa Feng Shuin oppeihin nojaten, ajattelimme valaista lukijoitamme myös muista muuttoon liittyvistä äärimmäisen tärkeistä ja relevanteista asioista. On nimittäin hyvä ottaa huomioon myös kuun vaihe muuttopäivänä – ovatko taivaankappaleet samaa mieltä muutosta? Saadaksemme vastauksen tarkastelemme kuun vaihetta päivänä 17.2.2025, sillä tämä oli virallinen muuttopäivä, vaikka saimmekin tilan käyttöömme vasta myöhemmin.

Muuttopäivänä kuu oli Waning Gibbous (vähenevä kupera kuu) vaiheessa, mikä on reflektoinnin, irti päästämisen ja päättymisen aika. Tässä vaiheessa kuun kiertokulkua on tarkoituksenmukaista olla kiitollinen saavutuksista, mutta myös tietoinen asioista, jotka eivät menneet suunnitelman mukaan. Kuun vaihe rohkaisee päästämään irti henkisestä taakasta ja vanhentuneista tavoista, sekä antamaan anteeksi itsellesi ja muille. Näin ollen voidaan saavuttaa rauha tulevien muutosten edessä.

Kuun vaihe onkin siis osuva muuttopäivälle ja voimmekin tulkita, että on aika päästää irti kiintymyksestämme vanhaan AJ-tilaan ja kääntää katseet kohti päiviä uuden AJ-tilan parissa sekä syleillä sen mukana tuomia muutoksia. Olkaamme kiitollisia mahdollisuudesta muuttaa uuteen, tilavampaan, kokonaisella keittiöllä varusteltuun AJ-tilaan. Antakaamme anteeksi lykkäykset lykkäysten perään sekä aika, jolloin UDKlaiset raukat vaelsivat päämäärättömästi viikkokausia keskustakampuksen käytävillä kuin eksyneet ja potkitut koiranpennut, piiloutuen orpoina pääaulan portaiden alle toivoen, että vahtimestarit eivät heitä hätistä pois, kärsien keskiviikkoisten AJ-kahvien puutteen raastavista vieroitusoireista, puhumattakaan siitä juurettomuuden tunteesta, joka syntyy kun ei ole paikkaa jota kutsua omakseen-

(C0) + 56 = UDK

Kuun vaiheiden lisäksi halusimme selvittää, onko uuden AJ-tilamme numerolla (C0)56 jotakin merkitystä ja voisiko se kenties toimia uutena onnennumerona UDKlaisille. Lähestyimme numerologian ja spirituaalisten merkitysten asiantuntijaa, ChatGPT:tä kysymyksellämme ja saimme mielenkiintoisia ja tietysti täysin luotettavia vastauksia. Numerologiassa numero 5 on vapauden ja muutoksen numero – se edustaa joustavuutta, uteliaisuutta ja uusien horisonttien tutkimista ja kannustaa muodonmuutokseen (transformation) ja laajennukseen (expansion). Numero 6 taas on huolenpidon ja vastuullisuuden numero – se edustaa perhettä, kotia ja yhteisöä ja yhdistyy usein myötätuntoisiin, rakkautta jakaviin ja harmoniaa etsiviin henkilöihin.

Näin ollen numerot yhdistettynä viittaavat suuntaan, johon kuuluu sopeutuminen muutoksiin samalla kun säilytetään vahva velvollisuuden- ja vastuuntunto. Kuulostaa sopivalta, eikö? Tätä väitettä tukee myös spirituaalinen merkitys, joka luvulla on; 56 symboloi henkilökohtaista kasvua muutoksen kautta. Luku on merkki siitä, että saatat olla elämänvaiheen edessä, joka pitää sisällään merkityksellisiä muutoksia ja siitä, että kasvu vaatii uusien mahdollisuuksien vastaanottamista, sekä menneisyydestä irti päästämistä.

Voisimme siis varmaan vetää johtopäätöksen, jonka mukaan UDKn edessä on suuri muutos (kerro jotain uutta), jota pitää vaalia ja joka tulee vastaanottaa hymysuin! Lisäksi vapaasti tulkittuna voisi sanoa, että UDKlaiset ovat vastuullisia mutta vapaita henkilöitä, jotka haluavat rakkautta ja harmoniaa!

Muutto uuteen tilaan on itsereflektion paikka jos mikä. Näkökulma muuttuu niin kuvainnollisesti kuin kirjaimellisestikin. Kuten kuka tahansa maalaisjärkeillä saattaa – suurempi ja valoisampi tila on miellyttävämpi kuin pienempi ja pimeämpi tila. Mutta kenties Feng Shui:n sekä astrologian eväin näkökulmamuutosta itseäänkin voi muistaa katsoa uudesta näkökulmasta.

Muuton monia hyviä puolia huomioineen artikkelin ei ole tarkoitus peitellä hiekalla huonetta Pinni B0033. Kaikki tunteet melankolisesta menetyksestä hehkeään nostalgiaan ovat sallittuja ja todellisia, mutta loppujen lopuksi ainakin yksi asia on varma: pulppusi hana onnea, menestystä ja rikkautta tai ei, ainakin se nykyään on keittiössä.

Miika Moilanen

Tänä vuonna Leevi and the Leavings -yhtyeen nokkamiehen tai kyseistä  “projektia” pyörittäneen dynamon, Gösta Sundqvistin, kuolemasta tulee kuluneeksi 20 vuotta. Sundqvistin dynamo-titteli on lainattu Timo Kalevi Forssin kirjan (2018) sekä Sundqvistin 1980-luvulla johtaman jalkapallojoukkueen Johanneksen Dynamo nimestä. Nimitys on siinäkin sopiva, että Sundqvist tunnetusti sanoitti, sävelsi sekä sovitti kaikki Leevien kappaleet alkaen yhtyeen alkuaskelista musiikin parissa 1970-luvulla.

Alunperin Leevi and the Leavings on yksi yhtyeen alias, jolla kokoonpano esiintyi Sundqvistin aivoittamassa Stereogramofoni “radio-ohjelmassa”, joka todellisuudessa äänitettiin C-kaseteille ja jaettiin ystäväpiirille kuunneltavaksi. Samannimisen kokoelmateoksen (2001) sisäkannessa Sundqvist luonnehtii: “Ilman Ristoa [yhtyeen kitaristi ja basisti] koko juttu olisi jäänyt pelkäksi pienen piirin vitsiksi, “inside jokeksi” – vaikka se sitä jonkun mielestä voi olla vieläkin!” Tämä vähättelyn taito tuntui kulkevan Sundqvistin koko kirjavan uran läpi, jonka aikana hän yhtyeen lisäksi tehtaili radio-ohjelmia, tekstejä muille artisteille ja kirjoituksia lehtiin. Tämä laajensi mystiikan viittaa, joka peitti Leevejä ja jolla pyrittiin sumuttamaan kuuntelijoita tai jopa leikkimään heidän kustannuksellaan.

Tämä petkutus alkoi jo yhtyeen nimen vakiintuessa ja fiktiivisen Leevin astuessa laulujen kertojaksi. Sundqvist hyvin harvoin, jos koskaan, kirjoitti lauluja omasta elämästään. Laulujen tai radio-ohjelmien aiheet saattoivat juontaa juurensa kuultuihin kahvipöytäkeskusteluihin tai muihin havaintoihin ympäröivästä maailmasta. Sundqvist joskus haastatteluissa halvensi aikalaisiaan Hectoria tai Juice Leskistä heidän taipumuksestaan tuijottaa omaan napaansa – myös lauluja kirjoittaessa. Sundqvist myös vierasti keikkailuelämää ja Leevit eivät tunnetusti esiintyneet kertaakaan livenä. TV-esiintymisiä yhtye kuitenkin ehti keräämään vyönsä alle yhden, sillä Leevit kiipesivät lavalle esiintymään vuoden 1981 Euroviisujen karsinnassa – ilman että soittimia oltiin yhdistetty äänentoistoon.

Samalla kun yhtyeen mysteerisyys keräsi ympärilleen huomiota, niin keräsi myös heidän musiikkinsa. 16 studioalbumin raidoille mahtui monenmoisia elämän tarinoita ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavia kappaleita. Kansan korvien väliin jäivät etenkin humisemaan toivottomat kohtalonkuvaukset nimikappaleissa, kuten “Teuvo, maanteiden kuningas”, “Kyllikki”, “Poika nimeltä Päivi” ja “Elina, mitä mä teen?” Näiden kappaleiden ytimessä olivat tavikset, joiden elämän ylämäkiä ja etenkin niiden jälkeisiä syöksykierteitä Sundqvist sanoitti raa’an realistisesti. Leevien laulujen sanoitukset kulkivat usein mollissa, kun taas soitto duurissa. Tämä ei jäänyt sanoitusten ainoaksi ristiriidaksi.

Sundqvistilla oli taito asettua kenen tahansa kulkijan kenkiin riippumatta kuinka kuluneet tai likaiset ne olivat. Laulujen hahmot olivat keksittyjä siinä missä Sundqvistin luotsaamassa radio-ohjelmassa Koe-eläinpuistossa (joka poiki maailmaan edelleen keikkailevan Aarne Tenkasen). Suomalaisten oli jokseenkin vaikeaa hahmottaa taiteen ja taiteilijan rajaa, sillä Leevien kestohitiksi noussut “Pohjois-Karjala” sai useat itä-suomalaiset uskomaan Espoolaisen Sundqvistin heidän maamiehekseen. Useat kappaleet kertovat myös viinaan taipuvaisista töpeksijöistä, mutta Sundqvistin tiedettiin nauttivan suomalaisella mittarilla hyvin vähän alkoholia. Tuotannosta löytyy myös useita ulkomaanmatkailusta kertovia kappaleita, mutta Sundqvistin tiedettiin vain kerran poistuneen Suomesta risteilylle. Nämä faktat verrattuna laulujen fiktioon syventävät arvostusta Sundqvistin loputtomalta tuntuneeseen luovuuden lähteeseen, jossa mielikuvitus on kokemusta rikkaampaa.

Vuonna 2004 vuosi Gösta Sundqvistin kuoleman jälkeen järjestettiin Malja Göstalle -muistokonsertti, jossa suomipopin tähtikaartiin kuuluneet artistit esittivät kunnianosoituksensa Sundqvistin perinnöksi jättämille kappaleille. Coverien lisäksi Leevien musiikista juontuva inspiraatio on kuultavissa tämänkin päivän artistien, kuten Vesalan,

Maustetyttöjen ja Arttu Wiskarin sanoituksissa. Itse Sundqvist on jäänyt kansan mieleen mustavalkoisesta kuvasta muikeasti tuijottavana ja parrakkaana satusetänä – mystisyyden viitta yhä tukevasti olallaan. 

En ole itsekään elänyt Leevien kulta-aikaa, vaan löytänyt yhtyeen ja Sundqvistin muut projektit eläväksi jääneiden hittien kautta. Tämäkin tuntui olevan osa lankoja käsissään pitäneen Gösta Sundqvistin profetiaa, joka vuonna 1984 luonnehti yhtyeen tulevaa vaikutusta näin: “Ei minulla ole hinkua saada Leavingsia ykkösbändiksi. Olisi paljon hienompaa jos joku löytäisi Leevi and the Leavingsin uudelleen kolmenkymmenen vuoden kuluttua ja sanoisi, että olihan se Leavings kova juttu aikanaan”.

Ja on se edelleen.

Kysymykset:

1. Mikä sai sut hakemaan Asiasanan tiimiin mukaan?
2. Sanotaan, että käytettävissäsi on rajaton budjetti. Millaisen Asiasanan julkaisun toteuttaisit?
3. Guilty pleasure -biisi?

Onni Seppänen (Asiasanan päätoimittaja)

1. Näin Asiasanassa potentiaalia. Toimitushommat ovat muutenkin kiinnostaneet jo pitkään.
2. Tekisin korkeatasoisen dokumenttisarjan, joka käsittelisi UDKn historiaa, nykytilaa ja tulevaisuutta.
3. Daddy Yankee – Gasolina

Miika Moilanen (Asiasanan toimitus, valokuvaaja ja videotuottaja)

1. Halusin toteuttaa monimediaista sisältöä Asiasanaan ja olla mukana ainejärjestömme ulospäin suuntaavassa viestinnässä.
2. Kunnon studio greenscreeneineen olisi siisti ihan perus haastatteluihin, kuin myös kokeilevempaan (eli perseily) sisältöön.
3. Martti Servo & Napander – Ufo tarjosi kaakaon

Juho Eronen (Asiasanan toimitus, videotuottaja)

1. Asiasana vaikutti vaan huikealta projektilta, jonka kehittämiseen halusin mukaan!
2. Joku matkailukeskeinen videoprojekti tai juttusarja, jossa päästäis tutustumaan eri maissa erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin.
3. Jedward – Lipstick

Elias Peltola (Asiasanan podcastvastaava)

1. Podcastvastaavan pesti houkutteli, joten päätin hakea. Nyt on päässyt kuitenkin tekemään muutakin kuin pelkkää podia.
2. Liian vaikea sanoa, kun on rajaton budjetti. Varmaan nykyisellä meiningillä, mutta nostaisin miljoonan tuntipalkkaa.
3. Ice Spice – In ha mood

Maria Arro (Asiasanan toimitus)

1. Uuden oppiminen, uteliaisuus ja kesän koitoksiin valmistautuminen.
2. Reportaasin tekeminen kansainväliseltä avaruusasemalta olis aika siisti juttu, joten sinne suuntaisin jos olisi rahaa rajattomasti. Pieni koulutus ennen matkaa voisi tosin olla paikallaan, mutta eiköhän senkin saisi rahalla hoitumaan.
3. The Hanging Tree – Hunger Games leffasta

Jemina Raukamo (Asiasanan toimitus)

1. Maukas laatujournalismi on aina maukasta, vielä maukkaampaa vielä kun itse tekee. (Eli siis rakkaudesta lajiin, lehtijuttujen tekeminen on kivaa!)
2. Asiasana aikakausilehtityylisenä julkaisuna KAIKKIIN Suomen lehtipisteisiin myyntiin, hienona värillisenä julkaisuna ja hienolla kiiltopaperilla. Ja tietenki mukana olis joku tosi kiva pieni lukijalahja! (Samal taval ku lastenlehdis on kaikkee kivaa tilpehööriä!)
3. Ei siis ainakaan tää: https://youtu.be/dQw4w9WgXcQ

Sanni Huttunen (Asiasanan toimitus ja taittaja)

1. Asioiden tekeminen omin kätösin ja aivonystyröin kiinnostaa!
2. Kartottaisin maailman top 3 vesiliukumäkeä.
3. Black – Wonderful Life (Ei niinkään biisi vaan peräkkäisten toistojen määrä)

Saku Smolander (Asiasanan toimitus)

1. Halu päästä kirjoittamaan muutakin kuin oppimispäiväkirjoja ja huonoja twiittejä.
2. Siin vaiheessa ku Asiasanalle ois pistetty tarpeeks kysymyksiä, nii tehtäis “Frequently Asked Questions” -video, joihin vastataan laskuvarjohypyn yhteydessä. Kaikkiin kysymyksiin vastattaisiin hypyn aikana.
3. Katy Perry – Birthday

Erja Ronkainen (Asiasanan toimitus)

1. Asiasanan toimituksessa on perinteisesti niin hyvä boogie, että halusin mukaan meisinkeihin, vaikkakin tällaseen vähän vähemmän toimitukselliseen rooliin. Kaikkia käsiä tarvitaan!
2. Joku huikee “Asiasana Live” -spektaakkeli. Lavalla haastatteluita, pohdintoja, taidetta monessa muodossa ja lopuksi bileet!
3. Kari Salmelainen – Tahdon olla sun napakymppis

Ruoka Lusikallinen (Pakinoitsija)

1. Hain Asiasanaan, koska minulla on asiat ja sanat hallussa.
2. Jonkin, jolle kävisi samoin kuin Salaman Hannun Juhannustansseille.
3. Britney Spears – Toxic

Teksti: Saku Smolander, kuvat: Miika Moilanen

–

Tsekkaa myös Asiasanan esittelyvideo!

Lähdenkin tästä lenkille, koska niin oikeat ja hyvät ja terveelliset ja puhtoiset ja hyvät ja terveet ja muita tuomitsemattomat ihmiset halajavat tehdä ja siitä he nauttivat. Tai ainakin niin he mukisematta paikkansa täyttävät, koska niin on jämpti. Ja ei, en aio rytmittää askeleitani kuulokkeista pauhaavan musiikin tahtiin, kuvitellessani samalla kiitäväni läpi toiminnan täytteisen tai koskettavan musiikkivideon. Korostaen toisinaan tiettyjä iskuja rytmikkäillä käsien liikkeillä tai sovittamalla huulieni liikkeet laulun sanojen mukaan. En tietenkään tekisi niin.

Ruoka Lusikallinen

Tällä palstalla otetaan nasevasti kantaa kenenkään pyytämättä tai tahtomatta toisinaan ajankohtaisiin, mutta suurimmalta osin menneen päivän aiheisiin. Kirjoittajalla on hallussaan kaikki mitä nykypäivän argumentaatioon tarvitaan, eli vaihtelevan luja usko itseensä ja tekemiseensä.

”Aiempi ratikka oli peliliike”

Viime vuodesta viisastuneena suuntasin haalarit kilisten kohti Sammonaukion ratikkapysäkkiä kello 7:54 lähtevään kuljetukseen. Pysäkillä sai jo aamuhämärällä tihrustaa unihiekat silmistä karisten kanssamatkustajien haalareiden värejä ja mahdollisia selkäbrodeerauksia. Ratikan saapuessa tehtäväksi tuli etsiä tuttujen naamojen lisäksi omien haalareiden kanssa yhtä vihreää varustusta. Rivit koottuaan UDK:n ja Luupin sekajoukkue Splash Damage aloitti matkansa kohti Hervannan kampukselle rakentuvaa pelikenttäänsä. Vaikka matkan alku taitettiin ennen aamun sarastusta, niin kyse oli laskelmoidusta ja Siperian kautta opistusta valinnasta. Tänä vuonna ei tarvinnut taistella kyynärpäillään omasta matkustuspaikastaan. “Aiempi ratikka oli peliliike”, kiteyttää joukkueen kapteeni Jere joukkueen matkan taittuessa kohti ensimmäistä ottelua.

”Doers do, not doers don’t”

Viime hetken huoltotauon jälkeen Duo-ostoskeskuksella Splash Damage asetti suunnakseen Hervannan kampuksen alueelle piirretyn pelikentän numero 127. Asiasanan multimediatiimin liittyessä tukijoukkoihin oli ilmassa viimeistään nyt suuren urheilutapahtuman tuntua. Tapahtumapäivä oli myös yksi kevään kauneimpia ja aurinkoinen kevyt pakkaskeli nostatti osallistujien energiaa aamukahvien vielä tehdessään tietään piristysavuksi.

Kentän löydyttyä joukkueella oli hetki aikaa ottaa tuntumaa kyykän pelivälineisiin eli karttuihin. Harjoitusheittoihin ei ollut kuitenkaan aikaa, sillä kellon lyödessä yhdeksän oli aika aloittaa ensimmäinen ottelu. Nyt oli sen hetken aika, johon Splash Damagen kaksi pelaajaa oli harjoitellut Ruskakyykässä vuoden 2022 syksyllä. Empimiseen ei ollut kuitenkaan aikaa tai kuten joukkueemme Hannes totesi: “doers do, not doers don’t”.

Ensimmäisen kartun raapiessa jäistä pelikenttää ja kyykkien lentäessä oli kapteenimme Jere avannut pelin sekä vastustajan päädyn. Vastustajamme NikkariFC vastasi aloitukseemme yhtä vakuuttavasti ja ensimmäisessä pelissä ei ollut varaa poistella ruostekerrostaan, vaan tuli pelata voittaakseen. Kahden pelatun päädyn jälkeen Splash Damage nappasi ensimmäisen voittonsa ja tulevaisuus oman lohkon osalta oli valjenneen päivän tavoin valoisa.

Pieni kähinä päällä

MM-Kyykässä oman joukkueen otteluiden välillä tauot voivat venyä puolesta tunnista aina pidempään kolmen tunnin taukoon ennen jatkolohkon otteluita. Tämän vuoksi on tärkeää pitää kone lämpimänä, sillä pikkupakkanen ajan myötä puree vaatetuksen läpi. Varteenotettavia selviytymiskeinoja on kauppareissujen aikatauluttaminen pidemmille tauoille, erilaiset ruumiinlämpöä kohottavat liikeharjoitukset tai Splash Damagen tapauksessa pidetään joukkueen kesken yllä varjonyrkkeily-kähinää aamusta saakka.

Ennen toista peliä ei ollut varaa hyytymiseen, sillä vastukseksi saimme tiimiasuillaan edukseen erottuvat Keski-ikäiset Mutantti Ninja Sedät. Hävitystä hutunkeitosta saakka huomasimme vastassa olevan kova vastus. Ensiheitot vahvistivat näitä tuntoja ja kun ensimmäinen pääty oli pelattu, niin joukkueiden välillä oli vain yhdeksän pisteen ero Splash Damagen hyväksi.

Kyykkien kaartaessa kentältä tasaiseen tahtiin joukkueemme huomasi, kuinka tiukasta pelistä onkaan kyse. Kukaan ei kuitenkaan osannut valmistautua lopuksi ilmoitettuun kokonaistulokseen. KMNS (vapaa lyhenne) sai kurottua yhdeksän pisteen kaulan kiinni ja toinen pelimme päättyi tasapeliin. Alkulohkossa otteluita ei pelata ratkaisuun saakka, vaan nyt lohkon muiden joukkueiden suoriutuminen ja oman joukkueemme pelien pistekeskiarvo tulisivat ratkaisemaan jatkopeliemme kohtalon.

”Ei siinä sen v*tumpaa”

Toisen ja kolmannen pelin välinen tauko ei ollut yhtä pitkä kuin aikaisempi ja äskettäinen tasatulos varmasti nosti hien joukkueemme pintaan. Ennen kuin tarvittavat tosiasiat tuli sisäistettyä, niin kolmannen ottelumme ensimmäinen heitto jo kolahti kenttään. Tämän heiton toimittivat lohkon viimeinen vastuksemme Ryyppyklubi.

Peli pysyi tasaisena loppuun saakka, mutta Splash Damagen aamupakkasen jäädyttämät hermot alkoivat kieltämättä sulamaan. Yhtä paljon kuin peliä pelattiin vastustajaa vastaan, niin jouduimme myös ylittämään aikaisemmat tuloksemme, jotta pistekeskiarvomme alittaisi KMNS:än kerryttämän pistesaldon. Toisen päädyn viimeisillä heitoilla alkoi käymään ilmi, että tähän ei tällä kertaa pystytty.

Splash Damagelle oli sinänsä lohduttavaa, että vaikka jatkopaikan turnauksessa vei KMNS, niin viimeinen peli päättyi voittoon. Karvaalta kuitenkin maistui hiuksenhieno ero, joka jäi Splash Damagen (-42) ja KMNS:än (-39) keskiarvojen erotukseksi. Taas oli nieltävä se totuus, että jonkun on pakko jäädä hopeasijalle, vaikka ero voittajaan olisi sekunnin sadasosat, muutamat senttimetrit tai puolitoista kyykkää.

Kohteliaiden onnittelujen ja loppukättelyiden jälkeen tapahtumapäivän jatkuvaksi puheenaiheeksi muodostuikin itseironinen kehu, että turnauksessa ei ollut varmaan montaa joukkuetta, jotka eivät hävinneet peliäkään, mutta eivät silti päässeet jatkoon. Jatkopaikan puutteesta huolimatta (niin turnauksessa kuin sen ulkopuolella) olimme tyytyväisiä päivän peleihin. Päivä oli täynnä pieniä onnistumisia, mutta pienestä jäi myös kiinni pelien jatkuminen. Splash Damagen Leevi uhkailikin jo joukkueen paluusta pelikentälle vuoden 2024 turnauksessa vahvempana kuin koskaan. Siihen asti joudumme etsimään lohtua turnauksen aikana toistetusta kiteytyksestä, joka käy erinomaisesti myös sen lopputuloksen kuvaamiseen: “ei siinä sen vitumpaa”.

—

Splash Damagen ottelunauhotteita ja oheissisältöä voi katsoa Asiasanan Instagram-profiilin (@asiasanalehti) tarinan kohokohdista, joka on otsikoitu  “Kyykän MM 2023”.

Varmaa on, että jatkossa arjen tylsien hetkien pelastusta ei tarvitse odottaa viikkotolkulla postiluukun äärellä. Sen sijaan Asiasanan piristävät jutut löytävät tiensä laitteillesi jopa viikoittain. Luvassa on muun muassa videomuotoisia reportaaseja ja UDKn ikioma podcast! Eikä tietenkään unohdeta perinteisempiä lehtimuotoisia julkaisuja, jotka jokainen voi löytää jatkossa ilmaiseksi sähköisenä UDKn verkkosivuilta. Vaikka säännöllinen fyysisen lehden julkaiseminen lopetetaankin, halutaan fyysisiä numeroita vielä toteuttaa tavalla tai toisella. Yksi vaihtoehto voisi olla erikoisnumerot, joita voisi ostaa irtokappaleina.

Tehtävät muutokset johtuvat Asiasanan viime vuosien vaikeuksista kasvattaa tilaajamääräänsä ja fyysisen lehden toimittamisen aiheuttamista suurista kustannuksista. Samalla digitalisuuden on nähty avaavan aivan uusia mahdollisuuksia Asiasanan toimittamisen tavoille, mistä toimituksen väki on ollut hyvin innoissaan.

Alkanut vuosi on Asiasanalle muutenkin merkittävä. Rakas lehtemme täyttää peräti 50 vuotta! Puoli vuosisataa vapaaehtoisvoimin katkeamattomasti julkaistua lehteä on komea suoritus. Ihmisen kohdalla moinen ikä voisi alkaa näkyä kangistumisena. Asiasana sen sijaan vain notkistuu!

Asiasana press