Miika Moilanen

Tänä vuonna Leevi and the Leavings -yhtyeen nokkamiehen tai kyseistä  “projektia” pyörittäneen dynamon, Gösta Sundqvistin, kuolemasta tulee kuluneeksi 20 vuotta. Sundqvistin dynamo-titteli on lainattu Timo Kalevi Forssin kirjan (2018) sekä Sundqvistin 1980-luvulla johtaman jalkapallojoukkueen Johanneksen Dynamo nimestä. Nimitys on siinäkin sopiva, että Sundqvist tunnetusti sanoitti, sävelsi sekä sovitti kaikki Leevien kappaleet alkaen yhtyeen alkuaskelista musiikin parissa 1970-luvulla.

Alunperin Leevi and the Leavings on yksi yhtyeen alias, jolla kokoonpano esiintyi Sundqvistin aivoittamassa Stereogramofoni “radio-ohjelmassa”, joka todellisuudessa äänitettiin C-kaseteille ja jaettiin ystäväpiirille kuunneltavaksi. Samannimisen kokoelmateoksen (2001) sisäkannessa Sundqvist luonnehtii: “Ilman Ristoa [yhtyeen kitaristi ja basisti] koko juttu olisi jäänyt pelkäksi pienen piirin vitsiksi, “inside jokeksi” – vaikka se sitä jonkun mielestä voi olla vieläkin!” Tämä vähättelyn taito tuntui kulkevan Sundqvistin koko kirjavan uran läpi, jonka aikana hän yhtyeen lisäksi tehtaili radio-ohjelmia, tekstejä muille artisteille ja kirjoituksia lehtiin. Tämä laajensi mystiikan viittaa, joka peitti Leevejä ja jolla pyrittiin sumuttamaan kuuntelijoita tai jopa leikkimään heidän kustannuksellaan.

Tämä petkutus alkoi jo yhtyeen nimen vakiintuessa ja fiktiivisen Leevin astuessa laulujen kertojaksi. Sundqvist hyvin harvoin, jos koskaan, kirjoitti lauluja omasta elämästään. Laulujen tai radio-ohjelmien aiheet saattoivat juontaa juurensa kuultuihin kahvipöytäkeskusteluihin tai muihin havaintoihin ympäröivästä maailmasta. Sundqvist joskus haastatteluissa halvensi aikalaisiaan Hectoria tai Juice Leskistä heidän taipumuksestaan tuijottaa omaan napaansa – myös lauluja kirjoittaessa. Sundqvist myös vierasti keikkailuelämää ja Leevit eivät tunnetusti esiintyneet kertaakaan livenä. TV-esiintymisiä yhtye kuitenkin ehti keräämään vyönsä alle yhden, sillä Leevit kiipesivät lavalle esiintymään vuoden 1981 Euroviisujen karsinnassa – ilman että soittimia oltiin yhdistetty äänentoistoon.

Samalla kun yhtyeen mysteerisyys keräsi ympärilleen huomiota, niin keräsi myös heidän musiikkinsa. 16 studioalbumin raidoille mahtui monenmoisia elämän tarinoita ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavia kappaleita. Kansan korvien väliin jäivät etenkin humisemaan toivottomat kohtalonkuvaukset nimikappaleissa, kuten “Teuvo, maanteiden kuningas”, “Kyllikki”, “Poika nimeltä Päivi” ja “Elina, mitä mä teen?” Näiden kappaleiden ytimessä olivat tavikset, joiden elämän ylämäkiä ja etenkin niiden jälkeisiä syöksykierteitä Sundqvist sanoitti raa’an realistisesti. Leevien laulujen sanoitukset kulkivat usein mollissa, kun taas soitto duurissa. Tämä ei jäänyt sanoitusten ainoaksi ristiriidaksi.

Sundqvistilla oli taito asettua kenen tahansa kulkijan kenkiin riippumatta kuinka kuluneet tai likaiset ne olivat. Laulujen hahmot olivat keksittyjä siinä missä Sundqvistin luotsaamassa radio-ohjelmassa Koe-eläinpuistossa (joka poiki maailmaan edelleen keikkailevan Aarne Tenkasen). Suomalaisten oli jokseenkin vaikeaa hahmottaa taiteen ja taiteilijan rajaa, sillä Leevien kestohitiksi noussut “Pohjois-Karjala” sai useat itä-suomalaiset uskomaan Espoolaisen Sundqvistin heidän maamiehekseen. Useat kappaleet kertovat myös viinaan taipuvaisista töpeksijöistä, mutta Sundqvistin tiedettiin nauttivan suomalaisella mittarilla hyvin vähän alkoholia. Tuotannosta löytyy myös useita ulkomaanmatkailusta kertovia kappaleita, mutta Sundqvistin tiedettiin vain kerran poistuneen Suomesta risteilylle. Nämä faktat verrattuna laulujen fiktioon syventävät arvostusta Sundqvistin loputtomalta tuntuneeseen luovuuden lähteeseen, jossa mielikuvitus on kokemusta rikkaampaa.

Vuonna 2004 vuosi Gösta Sundqvistin kuoleman jälkeen järjestettiin Malja Göstalle -muistokonsertti, jossa suomipopin tähtikaartiin kuuluneet artistit esittivät kunnianosoituksensa Sundqvistin perinnöksi jättämille kappaleille. Coverien lisäksi Leevien musiikista juontuva inspiraatio on kuultavissa tämänkin päivän artistien, kuten Vesalan,

Maustetyttöjen ja Arttu Wiskarin sanoituksissa. Itse Sundqvist on jäänyt kansan mieleen mustavalkoisesta kuvasta muikeasti tuijottavana ja parrakkaana satusetänä – mystisyyden viitta yhä tukevasti olallaan. 

En ole itsekään elänyt Leevien kulta-aikaa, vaan löytänyt yhtyeen ja Sundqvistin muut projektit eläväksi jääneiden hittien kautta. Tämäkin tuntui olevan osa lankoja käsissään pitäneen Gösta Sundqvistin profetiaa, joka vuonna 1984 luonnehti yhtyeen tulevaa vaikutusta näin: “Ei minulla ole hinkua saada Leavingsia ykkösbändiksi. Olisi paljon hienompaa jos joku löytäisi Leevi and the Leavingsin uudelleen kolmenkymmenen vuoden kuluttua ja sanoisi, että olihan se Leavings kova juttu aikanaan”.

Ja on se edelleen.

Kysymykset:

1. Mikä sai sut hakemaan Asiasanan tiimiin mukaan?
2. Sanotaan, että käytettävissäsi on rajaton budjetti. Millaisen Asiasanan julkaisun toteuttaisit?
3. Guilty pleasure -biisi?

Onni Seppänen (Asiasanan päätoimittaja)

1. Näin Asiasanassa potentiaalia. Toimitushommat ovat muutenkin kiinnostaneet jo pitkään.
2. Tekisin korkeatasoisen dokumenttisarjan, joka käsittelisi UDKn historiaa, nykytilaa ja tulevaisuutta.
3. Daddy Yankee – Gasolina

Miika Moilanen (Asiasanan toimitus, valokuvaaja ja videotuottaja)

1. Halusin toteuttaa monimediaista sisältöä Asiasanaan ja olla mukana ainejärjestömme ulospäin suuntaavassa viestinnässä.
2. Kunnon studio greenscreeneineen olisi siisti ihan perus haastatteluihin, kuin myös kokeilevempaan (eli perseily) sisältöön.
3. Martti Servo & Napander – Ufo tarjosi kaakaon

Juho Eronen (Asiasanan toimitus, videotuottaja)

1. Asiasana vaikutti vaan huikealta projektilta, jonka kehittämiseen halusin mukaan!
2. Joku matkailukeskeinen videoprojekti tai juttusarja, jossa päästäis tutustumaan eri maissa erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin.
3. Jedward – Lipstick

Elias Peltola (Asiasanan podcastvastaava)

1. Podcastvastaavan pesti houkutteli, joten päätin hakea. Nyt on päässyt kuitenkin tekemään muutakin kuin pelkkää podia.
2. Liian vaikea sanoa, kun on rajaton budjetti. Varmaan nykyisellä meiningillä, mutta nostaisin miljoonan tuntipalkkaa.
3. Ice Spice – In ha mood

Maria Arro (Asiasanan toimitus)

1. Uuden oppiminen, uteliaisuus ja kesän koitoksiin valmistautuminen.
2. Reportaasin tekeminen kansainväliseltä avaruusasemalta olis aika siisti juttu, joten sinne suuntaisin jos olisi rahaa rajattomasti. Pieni koulutus ennen matkaa voisi tosin olla paikallaan, mutta eiköhän senkin saisi rahalla hoitumaan.
3. The Hanging Tree – Hunger Games leffasta

Jemina Raukamo (Asiasanan toimitus)

1. Maukas laatujournalismi on aina maukasta, vielä maukkaampaa vielä kun itse tekee. (Eli siis rakkaudesta lajiin, lehtijuttujen tekeminen on kivaa!)
2. Asiasana aikakausilehtityylisenä julkaisuna KAIKKIIN Suomen lehtipisteisiin myyntiin, hienona värillisenä julkaisuna ja hienolla kiiltopaperilla. Ja tietenki mukana olis joku tosi kiva pieni lukijalahja! (Samal taval ku lastenlehdis on kaikkee kivaa tilpehööriä!)
3. Ei siis ainakaan tää: https://youtu.be/dQw4w9WgXcQ

Sanni Huttunen (Asiasanan toimitus ja taittaja)

1. Asioiden tekeminen omin kätösin ja aivonystyröin kiinnostaa!
2. Kartottaisin maailman top 3 vesiliukumäkeä.
3. Black – Wonderful Life (Ei niinkään biisi vaan peräkkäisten toistojen määrä)

Saku Smolander (Asiasanan toimitus)

1. Halu päästä kirjoittamaan muutakin kuin oppimispäiväkirjoja ja huonoja twiittejä.
2. Siin vaiheessa ku Asiasanalle ois pistetty tarpeeks kysymyksiä, nii tehtäis “Frequently Asked Questions” -video, joihin vastataan laskuvarjohypyn yhteydessä. Kaikkiin kysymyksiin vastattaisiin hypyn aikana.
3. Katy Perry – Birthday

Erja Ronkainen (Asiasanan toimitus)

1. Asiasanan toimituksessa on perinteisesti niin hyvä boogie, että halusin mukaan meisinkeihin, vaikkakin tällaseen vähän vähemmän toimitukselliseen rooliin. Kaikkia käsiä tarvitaan!
2. Joku huikee “Asiasana Live” -spektaakkeli. Lavalla haastatteluita, pohdintoja, taidetta monessa muodossa ja lopuksi bileet!
3. Kari Salmelainen – Tahdon olla sun napakymppis

Ruoka Lusikallinen (Pakinoitsija)

1. Hain Asiasanaan, koska minulla on asiat ja sanat hallussa.
2. Jonkin, jolle kävisi samoin kuin Salaman Hannun Juhannustansseille.
3. Britney Spears – Toxic

Teksti: Saku Smolander, kuvat: Miika Moilanen

–

Tsekkaa myös Asiasanan esittelyvideo!

Lähdenkin tästä lenkille, koska niin oikeat ja hyvät ja terveelliset ja puhtoiset ja hyvät ja terveet ja muita tuomitsemattomat ihmiset halajavat tehdä ja siitä he nauttivat. Tai ainakin niin he mukisematta paikkansa täyttävät, koska niin on jämpti. Ja ei, en aio rytmittää askeleitani kuulokkeista pauhaavan musiikin tahtiin, kuvitellessani samalla kiitäväni läpi toiminnan täytteisen tai koskettavan musiikkivideon. Korostaen toisinaan tiettyjä iskuja rytmikkäillä käsien liikkeillä tai sovittamalla huulieni liikkeet laulun sanojen mukaan. En tietenkään tekisi niin.

Ruoka Lusikallinen

Tällä palstalla otetaan nasevasti kantaa kenenkään pyytämättä tai tahtomatta toisinaan ajankohtaisiin, mutta suurimmalta osin menneen päivän aiheisiin. Kirjoittajalla on hallussaan kaikki mitä nykypäivän argumentaatioon tarvitaan, eli vaihtelevan luja usko itseensä ja tekemiseensä.

”Aiempi ratikka oli peliliike”

Viime vuodesta viisastuneena suuntasin haalarit kilisten kohti Sammonaukion ratikkapysäkkiä kello 7:54 lähtevään kuljetukseen. Pysäkillä sai jo aamuhämärällä tihrustaa unihiekat silmistä karisten kanssamatkustajien haalareiden värejä ja mahdollisia selkäbrodeerauksia. Ratikan saapuessa tehtäväksi tuli etsiä tuttujen naamojen lisäksi omien haalareiden kanssa yhtä vihreää varustusta. Rivit koottuaan UDK:n ja Luupin sekajoukkue Splash Damage aloitti matkansa kohti Hervannan kampukselle rakentuvaa pelikenttäänsä. Vaikka matkan alku taitettiin ennen aamun sarastusta, niin kyse oli laskelmoidusta ja Siperian kautta opistusta valinnasta. Tänä vuonna ei tarvinnut taistella kyynärpäillään omasta matkustuspaikastaan. “Aiempi ratikka oli peliliike”, kiteyttää joukkueen kapteeni Jere joukkueen matkan taittuessa kohti ensimmäistä ottelua.

”Doers do, not doers don’t”

Viime hetken huoltotauon jälkeen Duo-ostoskeskuksella Splash Damage asetti suunnakseen Hervannan kampuksen alueelle piirretyn pelikentän numero 127. Asiasanan multimediatiimin liittyessä tukijoukkoihin oli ilmassa viimeistään nyt suuren urheilutapahtuman tuntua. Tapahtumapäivä oli myös yksi kevään kauneimpia ja aurinkoinen kevyt pakkaskeli nostatti osallistujien energiaa aamukahvien vielä tehdessään tietään piristysavuksi.

Kentän löydyttyä joukkueella oli hetki aikaa ottaa tuntumaa kyykän pelivälineisiin eli karttuihin. Harjoitusheittoihin ei ollut kuitenkaan aikaa, sillä kellon lyödessä yhdeksän oli aika aloittaa ensimmäinen ottelu. Nyt oli sen hetken aika, johon Splash Damagen kaksi pelaajaa oli harjoitellut Ruskakyykässä vuoden 2022 syksyllä. Empimiseen ei ollut kuitenkaan aikaa tai kuten joukkueemme Hannes totesi: “doers do, not doers don’t”.

Ensimmäisen kartun raapiessa jäistä pelikenttää ja kyykkien lentäessä oli kapteenimme Jere avannut pelin sekä vastustajan päädyn. Vastustajamme NikkariFC vastasi aloitukseemme yhtä vakuuttavasti ja ensimmäisessä pelissä ei ollut varaa poistella ruostekerrostaan, vaan tuli pelata voittaakseen. Kahden pelatun päädyn jälkeen Splash Damage nappasi ensimmäisen voittonsa ja tulevaisuus oman lohkon osalta oli valjenneen päivän tavoin valoisa.

Pieni kähinä päällä

MM-Kyykässä oman joukkueen otteluiden välillä tauot voivat venyä puolesta tunnista aina pidempään kolmen tunnin taukoon ennen jatkolohkon otteluita. Tämän vuoksi on tärkeää pitää kone lämpimänä, sillä pikkupakkanen ajan myötä puree vaatetuksen läpi. Varteenotettavia selviytymiskeinoja on kauppareissujen aikatauluttaminen pidemmille tauoille, erilaiset ruumiinlämpöä kohottavat liikeharjoitukset tai Splash Damagen tapauksessa pidetään joukkueen kesken yllä varjonyrkkeily-kähinää aamusta saakka.

Ennen toista peliä ei ollut varaa hyytymiseen, sillä vastukseksi saimme tiimiasuillaan edukseen erottuvat Keski-ikäiset Mutantti Ninja Sedät. Hävitystä hutunkeitosta saakka huomasimme vastassa olevan kova vastus. Ensiheitot vahvistivat näitä tuntoja ja kun ensimmäinen pääty oli pelattu, niin joukkueiden välillä oli vain yhdeksän pisteen ero Splash Damagen hyväksi.

Kyykkien kaartaessa kentältä tasaiseen tahtiin joukkueemme huomasi, kuinka tiukasta pelistä onkaan kyse. Kukaan ei kuitenkaan osannut valmistautua lopuksi ilmoitettuun kokonaistulokseen. KMNS (vapaa lyhenne) sai kurottua yhdeksän pisteen kaulan kiinni ja toinen pelimme päättyi tasapeliin. Alkulohkossa otteluita ei pelata ratkaisuun saakka, vaan nyt lohkon muiden joukkueiden suoriutuminen ja oman joukkueemme pelien pistekeskiarvo tulisivat ratkaisemaan jatkopeliemme kohtalon.

”Ei siinä sen v*tumpaa”

Toisen ja kolmannen pelin välinen tauko ei ollut yhtä pitkä kuin aikaisempi ja äskettäinen tasatulos varmasti nosti hien joukkueemme pintaan. Ennen kuin tarvittavat tosiasiat tuli sisäistettyä, niin kolmannen ottelumme ensimmäinen heitto jo kolahti kenttään. Tämän heiton toimittivat lohkon viimeinen vastuksemme Ryyppyklubi.

Peli pysyi tasaisena loppuun saakka, mutta Splash Damagen aamupakkasen jäädyttämät hermot alkoivat kieltämättä sulamaan. Yhtä paljon kuin peliä pelattiin vastustajaa vastaan, niin jouduimme myös ylittämään aikaisemmat tuloksemme, jotta pistekeskiarvomme alittaisi KMNS:än kerryttämän pistesaldon. Toisen päädyn viimeisillä heitoilla alkoi käymään ilmi, että tähän ei tällä kertaa pystytty.

Splash Damagelle oli sinänsä lohduttavaa, että vaikka jatkopaikan turnauksessa vei KMNS, niin viimeinen peli päättyi voittoon. Karvaalta kuitenkin maistui hiuksenhieno ero, joka jäi Splash Damagen (-42) ja KMNS:än (-39) keskiarvojen erotukseksi. Taas oli nieltävä se totuus, että jonkun on pakko jäädä hopeasijalle, vaikka ero voittajaan olisi sekunnin sadasosat, muutamat senttimetrit tai puolitoista kyykkää.

Kohteliaiden onnittelujen ja loppukättelyiden jälkeen tapahtumapäivän jatkuvaksi puheenaiheeksi muodostuikin itseironinen kehu, että turnauksessa ei ollut varmaan montaa joukkuetta, jotka eivät hävinneet peliäkään, mutta eivät silti päässeet jatkoon. Jatkopaikan puutteesta huolimatta (niin turnauksessa kuin sen ulkopuolella) olimme tyytyväisiä päivän peleihin. Päivä oli täynnä pieniä onnistumisia, mutta pienestä jäi myös kiinni pelien jatkuminen. Splash Damagen Leevi uhkailikin jo joukkueen paluusta pelikentälle vuoden 2024 turnauksessa vahvempana kuin koskaan. Siihen asti joudumme etsimään lohtua turnauksen aikana toistetusta kiteytyksestä, joka käy erinomaisesti myös sen lopputuloksen kuvaamiseen: “ei siinä sen vitumpaa”.

—

Splash Damagen ottelunauhotteita ja oheissisältöä voi katsoa Asiasanan Instagram-profiilin (@asiasanalehti) tarinan kohokohdista, joka on otsikoitu  “Kyykän MM 2023”.

Varmaa on, että jatkossa arjen tylsien hetkien pelastusta ei tarvitse odottaa viikkotolkulla postiluukun äärellä. Sen sijaan Asiasanan piristävät jutut löytävät tiensä laitteillesi jopa viikoittain. Luvassa on muun muassa videomuotoisia reportaaseja ja UDKn ikioma podcast! Eikä tietenkään unohdeta perinteisempiä lehtimuotoisia julkaisuja, jotka jokainen voi löytää jatkossa ilmaiseksi sähköisenä UDKn verkkosivuilta. Vaikka säännöllinen fyysisen lehden julkaiseminen lopetetaankin, halutaan fyysisiä numeroita vielä toteuttaa tavalla tai toisella. Yksi vaihtoehto voisi olla erikoisnumerot, joita voisi ostaa irtokappaleina.

Tehtävät muutokset johtuvat Asiasanan viime vuosien vaikeuksista kasvattaa tilaajamääräänsä ja fyysisen lehden toimittamisen aiheuttamista suurista kustannuksista. Samalla digitalisuuden on nähty avaavan aivan uusia mahdollisuuksia Asiasanan toimittamisen tavoille, mistä toimituksen väki on ollut hyvin innoissaan.

Alkanut vuosi on Asiasanalle muutenkin merkittävä. Rakas lehtemme täyttää peräti 50 vuotta! Puoli vuosisataa vapaaehtoisvoimin katkeamattomasti julkaistua lehteä on komea suoritus. Ihmisen kohdalla moinen ikä voisi alkaa näkyä kangistumisena. Asiasana sen sijaan vain notkistuu!

Asiasana press