Kiitos!

Syksy taitaa olla täällä. Puiden lehdet ainakin vaihtavat innokkaasti väriään UDK:n vihreästä keltaiseen, oranssiin, punaiseen. Myös ruskeaan, mutta se ei ole romanttista. Ulkona on muutenkin erilaista, kun valo ja lämpö hiipivät käsi kädessä piiloon ja kylmää tarjotinta valmistellaan talvea varten. Suomi pääsee taas puhkeamaan kalseaan kukkaansa, mitä en tosiaankaan ole odottanut innolla.

Mutta eihän se elämää pilaa. Nyt toisen fuksisyksyni läpi riehuneena, tällä kertaa tuutorina, ei mielessäni tosiaankaan ole pelkästään harmaus ja (yhyy! wää!) pimeän tulo. Huokaisen helpotuksesta, sillä fuksitapahtumia ei tarvitse enää järjestää, mutta tapahtumatoimarina ei työmäärä kuitenkaan tule haihtumaan mitättömiin. Tästä eteenpäin tapahtumat ovat koko UDK:n tapahtumia, mikä saa raihnaisen, 22-vuotiaan sydämeni sykkimään ahdistavaa tahtia. En kuitenkaan valita tästä (mikä sankari!), sillä itsehän nämä valinnat olen tehnyt. Oikeasti yhteinen tekeminen ja ainejärjestötoiminnan kanssa pelleily ovat todella palkitsevia hommia, ja odotan jännittäen seuraavia haasteita, esimerkiksi sitä, kun entistä suurempi määrä ihmisiä pitäisi saada mahtumaan johonkin hienoon biletilaan (RIP Domus).

Tuutoroinnistakin voisin mainita jotain kunnollista, joten: on se duunia, mutta onhan se myös hienoa. Olen tässä viimeisenkin virallisen fuksitapahtuman läpi rämpineenä noin (vähintään) 300% kyynisempi kuin viime vuonna tuutorihakemustani tehdessä, eli voin sanoa tuutoroinnin olleen omalla kohdallani todella opettavaista hommaa. UDK:lla on monta tuutoria, enkä kyllä näe pienemmän määrän olevan yhtään fiksumpi, sillä itse kukin on varmasti saanut ihan tarpeeksi hikeä niskaansa tätä hommaa tehdessä. Toivottavasti naamat ovat vääntyneet myös hymyyn, muuhunkin kuin pakotettuun asiakaspalvelutyyliin. Itsellä on ainakin!

Haasteita on tosiaan ollut paljon, mutta palkinto on tietty ihan mahtava. Oma fuksisyksyni oli niin mukava, että tiesin heti sen päättyessä haluavani yrittää tarjota seuraaville fukseille samanlaista kokemusta. Toivottavasti me tuutorit onnistuimme tekemään fuksien syksystä ikimuistoisen! 

Vaikka eihän tätä mitään kiitoksien perässä tehdä, haluaisin silti vielä kiittää kaikkia kanssatuutoreitani huippuduunista! Kiitos myös kaikille, jotka eivät tuutoreina tällä kertaa pyörineet mutta silti osallistuivat tekemiseen ja järjestämiseen, esimerkiksi tutustumisbileissä. Ja kiitos myös tietenkin fuksit, joita ilman olisi semisti turhaa järjestää fuksitapahtumia. Olette olleet mahtavasti mukana, toivottavasti nähdään aktiivisesti vielä tulevissakin tapahtumissa.

Lopuksi suurkiitos koko UDK:lle. Olitpa tuutori, fuksi, toimari, pala (mahtavaa ja kaikkivoipaa) hallitusta tai ihan mikä vaan osa eeppistä ainejärjestöämme, kiitos! Tehdään kaikki yhdessä lopustakin opiskeluvuodesta ultimaattisen hieno!

Terveisin,

Samu